Leirin keskimmäinen päivä käynnistettiin heti aamiaisen jälkeen suurella sodalla: Jollarannan läheisyydessä havaittiin laivallinen ilkeitä ja mölyäviä merirosvoja, joita lähdettiin välittömästi koko leirin voimin tykittämään kosteilla kanuunoilla. Sotalaivoina toimivat leirihenkilökunnan köliveneet, joilla roistojen rökityksen jälkeen seilattiin seitsemän merimailin päässä sijaitsevaan merirosvotukikohtasaareen.

Saaressa urheita oikeuden puolustajia odotti roistojen aarretta suojeleva temppurata. Neljään venekuntaan jakautuneet, aarteen lumoamat sankarit onnistuivat läpäisemään järviroistojen asettamat esteet, minkä jälkeen joka miehistö löysi itselleen yhden osan makoisan aarteen luokse johtavista vihjeistä. Koko porukan voimat yhdistämällä saatiin arkullinen hyvää kaivettua esiin ja pistettyä poskeen eväslihapiirakoiden kyljellä.

Myöskään paluumatkalta vauhtia ja vaaroja ei juuri puuttunut: tuulen noustua pääsivät köliveneet esittelemään aallokonimukykyään ja tuulenkestoaan. Kahdelle bååtille yhdistelmä oli liikaa, ja matkan tuloksena olikin yksi revennyt fokka ja kärähtänyt sytytystulppa. Rantaan onneksi selvittiin ilman kommelluksia, ja illaksi olikin paljon kerrottavaa kavereille.